Kuuskoskella oli
tapana, että työväki ja alustalaiset kerääntyivät
pirttiin aamuisin kello viisi kuuntelemaan, minkälaisia
töitä isäntä oli kunkin osalle suunnitellut.
Puutöitä tehtiin pirttirivin miesten
puolella. Eri töihin tarvittavat työkalut valmistettiin
pitkälti itse, samoin monet naisten tarvitsemista taloustarvikkeista.
Suuren tuvan uuni ei juuri ehtinyt viiletä,
kun pitkin päivää piti valmistaa ruokaa, paistaa
leipää - ruokkia koko väki. Viime vuosisadan
alussa väentupaan ei vielä tullut vettä. Sitä
kannettiin suurilla saaveilla vastapäisestä tallista.
Sinne vesijohto oli kyllä vedetty!
Tupa ja pirtti toimivat monenlaisen puhdetyönkin
keskuksena. Illan tullen naiset kävivät tuvassa
käsitöiden pariin. He kehräsivät, neuloivat,
kutoa louskuttivat kangaspuita ja korjasivat vaatteita. Miehet
viimeistelivät uusia työkaluja, tekivät puutöitä
kuten tynnyreitä saaveja, rekiä tai veistivät
kirveenvarsia. Siinä askareita tehdessä oli mukava
kuunnella tarinoita, kummitusjuttujakin.
Kuuskoskella pirttirivin yhdessä kamarissa
asusti 1900-luvun alkupuolella aikana Konrad Kuusi ("Konra"),
joka toimi isännän luottomiehenä ja tilanhoitajana.
Hän huolehti työmiesten lisäksi myös kirjanpidosta.
Konran kamariin löytää Koskipirtin seinällä
olevan puisen opasteen perusteella.
|
