Ryijykulttuuri on ollut yleisintä
koko läntisessä Suomessa. Aluksi ryijyt olivat käyttötekstiileja,
peitteitä, joita kudottiin kapeilla kangaspuilla. Kahdesta
kudotusta osasta ne yhdistettiin ompelemalla yhdeksi peitteeksi.
Karvainen ja pörröinen puoli toimi alapuolella lämmikkeenä.
Ristiryijyt olivat niinikään käyttötekstiilejä,
joiden kuvio suojasi käyttäjäänsä.
Ristiryijyjä käytettiinkin kirkollisissa toimituksissa.
Näitä ryijyjä kudottiin itäisimmässä
Suomessa vielä pitkään 1800-luvulla. Koristeryijyjä
niistä kehittyi 1700-luvun ja 1800-luvun taitteessa.
Yleisimpiä koristeaiheita ryijyissä olivat puut,
ihmiset, eläimet. Keskisessä Suomessa koristeaiheena
esiintyy elämänpuu ja rannikolla valmistettiin tulppaaniryijyjä.
Morsiusryijyihin, joista tahdottiin saada
erityisen kauniita, kudottiin morsiusparin lisäksi usein
elämänpuu, nimikirjaimet ja vuosiluku.
Souppaalta Kuuskoskelle
Souppaan tilaa Eurassa hallitsivat vuosisatojen
ajan Valpurin ja Tapanin pojan Yrjänän jälkeläiset.
Talo siirtyy aina isältä pojalle, kunnes 1822 sen
saivat haltuunsa Erland Jonkan vanhemmat Agata Juhantytär
ja Iisakki Juhanpoika Nuorante. Agatalla ja Iisakilla oli
yhteensä 11 lasta. Kaikille tyttölapsille tehtiin
samanlaiset morsiusryijyt, joista yksi kulkeutui mutkien kautta
Koskipirtin seinälle. Kyseinen ryijy esiintyy kuvasarjassa
tulppaaniryijyn nimellä.
Koskipirtissä on kaikenkaikkiaan viisitoista
hyvin säilynyttä ryijyä.
|
